• Keltainen GT-auto lähtöruudussa
  • Valkoinen auto lähtösuoralla
  • Vanha valkoinen formula

Jari Nurminen | Vauhtia jo 30 vuotta

Jari Nurminen on ollut vauhtimaailman huipulla jo 30 vuotta. Vaikka autot vuosien varrella ovat vaihtuneet, on Jari silti ollut aina kärkikahinoissa mukana. Hänen tapauksessaan voidaankin varmasti puhua moottoriurheilun monitoimimiehestä, jolta vauhtia löytyy vaikka muille jakaa. Viimeiset kolme vuotta Nurminen on hallinnut suvereenisti Ferrari Scandinavia Challenge -sarjaa, jossa kisat ajetaan Testarossanpunaisissa merkeissä yksillä maailman nopeimmista autoista.

27.01.2011 | Team Nurminen mukaan Camaro Cupiin kaudelle 2011

Team Nurminen lähtee mukaan kahden, mahdollisesti kolmen auton voimin Suomessa kaudella 2011 käynnistettävään Camaro Cup -sarjaan.

Jos olet kiinnostunut paikasta tallissa, joka on kahdeksan viimeisen vuoden aikana voittanut viisi mestaruutta ja sijoittunut loppupisteissä aina vähintään toiseksi, ota yhteyttä tältä sivustolta löytyvän lomakkeen kautta. 


Auton teknisiä tietoja:

Chevrolet Camaro
Putkirunko, lasikuitukori
Moottori: Chevrolet 5.7L
Teho: 450 hp
Vääntö: 600 Nm
Vaihteisto: 4-vaihteinen Richmond Super T10
Iskunvaimennus: Öhlins
Jarrut: Wilwood 6-mäntäiset edessä, 4-mäntäiset takana

Lisätietoja sarjasta: http://www.camarocup.fi/

 

Lue lisää »

11.10.2010 | Kausi 2010 GT3-Suomenmestaruussarjassa

Kausi alkoi Kemorasta ja jo silloin yllätys autojen vähäisestä lukumäärästä oli pieni shokki. Jostain syystä kaikki autot neljää lukuunottamatta puuttuivat lähtöruudukosta. Tietenkään tämä ei hirveästi mielialaa nostattanut. Olimme kuitenkin päivittäneet Ferrarin FF Corsen kitillä, johon kuului täysin säädettävä alusta, etu –ja takasiivet sekä metallijarrut hiilikuituisten tilalle, jotka Suomen oloissa ja nopeuksissa eivät olleet toimineet toivotusti. Samoin uutta tiimissä oli se, että mukaan tuli toinen kuljettaja jakamaan ajovuorot itseni kanssa. Henri Karjalainen ajoi Kemorassa elämänsä ensimmäisen vakioautokilpailun ja sopeutui nopeasti Ferrarin rattiin, joten sen puolesta ongelmia ei ollut odotettavissa.

Petri Lappalainen sen sijaan toi uudenkarhean Porsche GT3 R:n radalle ja mahdollisuutemme osakilpailuvoittoon kuluneella kaudella eivät näyttäneet enää vahvoilta. Tämä ilmeni selvästi heti ensimmäisestä aika-ajosta lähtien, jossa Petri meni menojaan ja me tulimme perässä. Loput kaverit saivat tarkastella tilannetta vielä kauempaa. Itse kilpailulähdöt menivät samalla kuviolla, jossa siis Lappalainen voitti ja me tulimme selvinä kakkosina maaliin. Voitimme kuitenkin toisessa divisioonassa molemmat lähdöt ylivoimaisesti.

Alastaro oli kauden toinen viikonloppu ja mielenkiintoinen siinä mielessä, että myös NEZ-sarjan kilpailijat tulivat mukaan samaan lähtöön. Meidän osaltamme viikonloppu alkoi ja loppui lyhyeen, koska ensimmäisen kerran historiansa aikana Ferrari rikkoontui niin, että emme pystyneet sitä varikko-olosuhteiden puitteissa korjaamaan vaan vaihteisto piti uusia kilpailun jälkeen. Näin ollen meille Alastarosta katkera tappio ja nolla pistettä pelivaraa. Takaisku oli rankka, sillä sarjassa on niin vähän autoja että tällainen kaksi viivaa -kilpailu tuhoaa mahdollisuudet kokonaan kautta ajatellen. Itse kilpailussa GT3-autojen puolella Lappalainen vei jälleen kaiken ja toisen divisioonan puolella Urpiala ja Rytilä seuraavat sijat.

Pärnu oli kauden kolmas kilpailuviikonloppu ja sinne auto oli saatu jälleen kovaan iskuun. Harjoituksissa tiesimme ettei Ferrarilla pärjää tehokkaampia autoja vastaan mutta itse kilpailussa mahdollisuudet paranevat paljon. Näin kävikin, sijat 5. ja 6. aika-ajoissa mutta kilpailulähdöissä niin, että ensimmäisessä lähdössä tulimme neljänneksi Henrin pienen virheen vuoksi. Virhe johti lopulta varikon kautta takaisin radalle ajamiseen ja sitä kautta kohtuuttomaan ajanmenetykseen. Pelkkää huonoa tuuria, mutta samalla Henri näytti että nopeus on tallella ja olemme vahvoja seuraavissakin lähdöissä. Kaikesta huolimatta voitimme kuitenkin lähdön toisessa divisioonassa.

Pärnun toinen lähtö meni vieläkin paremmin. Aloitin itse ja Lappalainen hävisi horisonttiin tuttuun tapaansa, mutta ei aivan niin paljon kuin olisi voinut odottaa. Itse pysyin hyvin toisen GT3 Porschen mukana koko ajovuoron ajan ja vaihtoon tulin 2 sekuntia Vanhasen perässä. Henri aloitti hyvin ja piti paikkamme loppuun asti. Näin ollen kokonaiskilpailun kolmas sija ja voitto jälleen toisesta divisioonasta.

Botniaring oli vuorossa seuraavana, kun karavaani palasi takaisin Virosta Suomen kamaralle. Olimme paikalla hyvissä ajoin testaamassa ja antamassa Henrille kilometrejä alle Pohjanmaan radalta. Henri sisäisti radan nopeasti ja ajoi hienosti aika-ajossa auton kolmanteen lähtöruutuun itseni jäädessä neljänneksi kahden kierroksen vedolla renkaita säästäen. Aloitin kilpailun hyvin ja pysyin jälleen Vanhasen Porschen kannassa kiinni vaikkakin sillä seurauksella, että ohitusyritykseen ei mahdollisuuksia ollut. Vähän ennen vaihtoa Vanhasen autosta hajosi vaihdelaatikko ja nousimme toiseksi. Vaihdon jälkeen Henri jatkoi siitä mihin me jäimme ja toi auton hienosti kakkosena maaliin. Jälleen siis yleiskilpailun kakkonen ja toisesta divisioonasta ylivoimainen voitto.

Botniaringin toiseen lähtöön valitsimme Henrin aloittajaksi. Hyvän lähdön jälkeen kolmantena aina vaihtoon asti, mistä itse jatkoin samalla sijalla maaliin. Tuloksena yleiskilpailun kolmas sija ja toisen divisioonan voitto.

Ahvenisto on perinteisesti on kauden päättävä kilpailu ja siinä mielessä myös tärkeä. Pisteet olivat tiukalla, mutta emme murehtineet niitä vaan ajatuksena oli haastaa Lappalaisen kenties maailman nopein GT3-auto edes kerran kauden aikana. Tuo tavoite jäi haaveeksi eikä todellisia mahdollisuuksia lopulta ollut, vaikka niin ajattelinkin.

Ensimmäinen lähtö oli vaikea rengasvalinnan suhteen. Rata oli kostea ja kylmä mutta kuivumaan päin. Kaikki muut pelasivat varman päälle sadekelirenkailla meidän valitessa kuivan kelin renkaat toivoen, että voisimme yllättää Lappalaisen. Toisin kuitenkin kävi ja Henrin aloittaessa rata oli niin kylmä, että Henri ei saanut renkaita toimimaan lainkaan ja tästä syystä hän putosi jopa 15 sekuntia kierroksella kärkeen nähden ja pelimme oli pelattu. Tällä kertaa uhkapeli ei siis kannattanut, vaikka pystyinkin kuromaan eroa kaikkiin muihin paitsi Lappalaiseen, jonka kanssa menimme tasatahtia kiinni omalla ajovuorollani 4-5 sekunnin kierrostahtia. Tuloksena kokonaiskilpailun kolmas sija ja 2. divisioonan kakkospaikka.

Toinen lähtö oli sitten kuivalla kelillä ja kaikki paljon helpompaa. Lappalainen ampui kärkeen lähdöstä kasvattaen kahden sekunnin kierrostahtia eroa minuun. Itse ajoin noin 3 sekunttia kierroksella karkuun loppuryhmästä. Lappalainen tuli varikolle ensimmäisenä ja pyrin itse olemaan ulkona niin kauan kuin mahdollista. jotta saisimme pelin selväksi jo minun ajovuorollani. Sitten alkoi tapahtumaan ja Rytilä veti tornin nopeasta mutkasta suoraan rengasvalliin, minkä vuoksi kilpailu liputettiin poikki punaisella lipulla. Tässä vaiheessa itse johdin kilpailua ja Lappalainen oli toisena. Kilpailun tulokset kuitenkin määrättiin aikaisemmilta kierroksilta joten lopputuloksiin jäimme kakkosiksi Lappalaisen jälkeen. Tuloksena siis yleiskilpailun kakkospaikka ja 2. divisioonan voitto. Valitettavasti Henri ei päässyt auton rattiin lainkaan toisen lähdön aikana.

Kokonaisuutena onnistuimme kauden aikana hyvin, mutta autojen puute vei onnistumisen ilon aika lailla eivätkä tulokset tuntuneet siltä miltä niiden olisi pitänyt, etenkään ottaen huomioon niiden eteen tehdyn kovan työn. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille kuluneesta kaudesta ja toivotaan parempaa ja autorikkaampaa vuotta 2011.

Jari

Lue lisää »

07.09.2009 | Kauden päätösviikonloppu Ahvenistossa

Ahvenisto 4-6.9.2009

Moikka kaikille. Niin on sitten kausi 2009 ohi ja aika vetää yhteen kauden tapahtumat. Ensin kuitenkin lyhyt katsaus Ahveniston viimeiseen kilpailuviikonloppuun. Meille viikonloppu oli kaksijakoinen, lauantai onnistui kohtuullisesti ja voitin 2. divisioonan tiukan taistelun jälkeen Lappalaisen Petrin kanssa. Kokonaistulos oli kuitenkin aika laiha, olivathan kaikki GT3-autot edellä ja näin ollen ei voida olla täysin tyytyväisiä tulokseen.

Sunnuntai olikin sitten paljon vaikeampi. Juuri ennen warm-uppia huomasimme järjestelmässä hydrauliikkavuodon, jonka paikallistaminen oli vaikeaa. Päätimme ajaa warm-upin ja katsoa lisääntyykö vuoto ajaessa. Tuolloin ei vielä näyttänyt niin pahalta. Itse kilpailussa, noin 15 ajetun kierroksen jälkeen alkoivat varoitusvalot palamaan ja ympäriinsä lentänyt hydrauliikkaöljy voiteli kytkimen niin, että se luisti todella pahasti. Autossa oli pieni käry johtuen palaneesta öljystä ja näin ollen jouduin hiljentämään vauhtia sekä tarkkailemaan sitä, ettei auto ei syttyisi palamaan. Lopulta maaliin päästiin, vaikka lähes kävelyvauhdilla. Tuloksena 2. divisioonan toinen tila sekä yleiskilpailun kuudes, joten ei hurrattavaa.

Kokonaisvaltaisesti kaudesta 2009 täytyy sanoa, että olin yllättynyt siitä vaatimattomasta tasosta jota mm. Porsche GT3-kuljettajat Valle Mäkelää ja Palttalaa lukuun ottamatta esittivät. Heidän vauhtinsa oli lähinnä hyvää huumoria. Muun muassa Mannila taisi keskittyä kilpa-ajamista enemmän itkemiseen. Autot olivat todella hyviä ja niillä olisi pitänyt pystyä ajamaan kohtuullisia kierrosaikoja vaikka silmät kiinni. Lappalaisen Petri sen sijaan on kehittynyt varsin hyväksi kuljettajaksi, ja tulee olemaan tulevaisuudessa Suomen radoilla kova sana. Suomisen Erkka kehittyi myös paljon kauden aikana. Kunhan hän saa lisää ajettuja kierroksia, on hän myös mukana kärkitaistoissa tulevaisuudessa.

Tulevaisuudesta GT3-sarjan osalta Suomessa pitäisi käydä nopeasti rakentava keskustelu, mikäli luokkaa halutaan kehittää. Suurimmat puutteet tällä hetkellä löytyvät tekniseltä puolelta. Kontrolli ja tekninen tietämys yltävät tällä hetkellä Suomessa sille tasolle, että kuljettajia voidaan rangaista valkoisen viivan tai kartion ylittämisestä, mutta yhtään teknistä normaalia GT3-tarkastusta ei saatu tehtyä koko kauden aikana. AKK:n ihmiset kieltävät antaneensa teknisiä ratkaisuja koskevia kirjallisia lausuntoja kenellekään, vaikka allekirjoitetut paperit kiertävät varikkoa. Kyse on todella heikosta tasosta ja näin hoidettuna luokka ei tule uusia kilpailijoita löytämään. Mielestäni GT4-luokan / 2. divarin puolelle pitäisi rakentaa tasoituspainojärjestelmä, jolla kaikille autoille voidaan tarjota mahdollisuus kilpailujen ja sarjan voittamiseen. Skandinaviassa on tällä hetkellä noin 30 Ferrari Challenge-autoa sekä 40 Porsche Carrera Cup-autoa, jotka suoraan kävisivät luokkaan mikäli esim. painoja tasattaisiin sopivasti. Järjestelmä voisi olla vaikkapa seuraavanlainen: Ferrari 360 Challenge-autot 0 kg; vuosimallia 2007 edeltävät Porsche Cup-autot 30 kg; Ferrari 430 Challenge-autot 70kg ja Porsche Cup-autot vm. 2006-> 140kg. GT3-autot omana luokkanaan FIA:n luokituksilla ja paino ym. rajoituksilla.

Lue lisää »

10.08.2009 | Pärnun, Seinäjoen ja Botniaringin kisaviikonloput

No niin, nyt on Pärnu saatu ajettua. Viikonloppu oli meille sekä hyvä, että vähemmän hyvä. Lauantain kilpailu lähti hyvin käyntiin ja ero nopeisiin GT3-autoihin säilyi kohtuullisena, johtuen märästä radasta. Varikkokäynnin aikana olin ainoa kuljettaja, joka vaihtoi renkaat märistä kuiviin. Tämän jälkeen minusta tuntui, että voitto oli mahdollinen mutta sitten tuli lunta tupaan: tuomariston mielestä olin ylittänyt varikolta lähtiessä valkoisen viivan ja siitä tuomittiin stop and go rangaistus, joka oli Pärnun radalla niin pitkä varikolle tulon johdosta, että aikaa kului kohtuuttomasti tuon pysähdyksen vuoksi. Kilpailun loppupuolella yritin vielä todella kovaa mutta Palttala sekä Hietamäki jäivät kuitenkin eteeni sekunnilla sekä Eskelinen, Lindholm - Lähteenmäki ja Lappalainen reilummin. Vaikka ajoin nopeimpia kierroksia koko kilpailun ajan en parempaan pystynyt. Parhaimman ajamani sekä toiseksi nopeimman kuljettajan kierrosajan eroksi tuli 4 sekuntia, joka on kyllä valovuosi Challenge Ferrarilla ajettuna GT3-autoja vastaan. Hyvä kilpailu kuitenkin. Sunnuntai päinvastoin oli täysin kuiva ja aurinkoinen, joten päivästä oli tulossa vaikea meille. Renkaat ovat vielä kehitysvaiheessa, eikä niiden kesto riitä lämpimässä säässä koko kilpailun pituutta millään. Kilpailu kuitenkin lähti hyvin käyntiin ja pysyin suunnilleen siinä vauhdissa millä oli mahdollisuus 3-4 sijaan. Lopulta neljäs kovan väännön jälkeen Hietamäen kanssa. Kohtuullinen kilpailu.

Seinäjoki, lopultakin osakilpailu voitto

Lähdimme Seinäjoelle hyvällä mielellä, olenhan aina viihtynyt hyvin katuradoilla, joissa tarvitaan enemmän kanttia ja teknistä osaamista kuin ainoastaan raakaa voimaa. Ja sitä GT3-autoissa kyllä riittää. Michelin oli myös tuonut seuraavan kehitysversion takarenkaasta käyttöömme Seinäjoelle. Pienien järjestäjien sekoilun jälkeen pääsimme ajamaan ainoastaan 5 minuuttia vapaata harjoittelua, joten hyppy aika-ajoon oli kuin hyppy tuntemattomaan. Tästä johtuen jouduin aloittamaan varovasti uusilla renkailla, enkä pystynyt heti hyödyntämään uutta sarjaa parhaalla mahdollisella tavalla. Olin kuitenkin viides, joten tyydyttävä sijoitus ja ero kärkeen pienin tällä kaudella. Toinen osa aika-ajosta lähti hyvin liikkeelle ja olin toiseksi nopein mutta mutta, jälleen se pakollinen Nurminen-rangaistus tuli. Kymmenen sekunnin aikasakko ja toiseksi viimeiseen lähtöruutuun Haapalaisen rinnalle, joka sai samanlaisen rangaistuksen sunnuntain kilpailuun. No, kilpailuun tulisi varmasti tapahtumia meidän ollessa viimeisiä lähtijöitä. Lauantain kilpailu lähti hyvin käyntiin, eikä kärki päässyt irti lainkaan, vaan kilpailu eteni hyvässä nipussa. Ensimmäinen kerta tällä kaudella, kun auto vain parani kilpailun edetessä renkaiden osalta. Varikkokäyntien jälkeen huomasin olevani kilpailussa toisena ja nopeampi kuin kärjessä ajava Haapalainen. Päätin laittaa kaiken osaamisen sekä nostaa riskirajan äärimmilleen yrittäen ottaa kauden ensimmäistä voittoa tiimillemme. Kierros kierrokselta saavutin Haapalaista ja lopulta noin viisi kierrosta ennen maalia ohitus onnistui. Loppu oli helppo ja oikeastaan vain kruisailua maaliin. Voitto, lopultakin kovan yrityksen jälkeen, hienoa työtä koko porukalta.

Sunnuntai

Kuten odottaa saattoi oli sunnuntain lähtö vaikea tuolta takaa alitehoisella, joskin erittäin hyvin käyttäytyvällä autolla. Mietin taktiikan valmiiksi jo ennen lähtöä ja ajattelin käyttää myös takaa lähtenyttä Haapalaista hiukan veturina alkuosasta kilpailua, ja yrittää sitten myöhemmin ottaa myös heidän päänahkansa. Kaikki meni hyvin ja suunnitelman mukaan startista. Päästin Haapalaisen helposti ohi, sillä tiesin hänellä olevan tehokkaan auton jolla pääsee helposti ohi, tai ainakin rinnalle josta automaattisesti myös minulle aukeaa väylä, kunhan pysyn vain aivan hänen puskurissaan kiinni. Näin menimme ohi muutamasta autosta heti ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella saavutimme myös Petri Mannilan, jonka rinnalle Haapalainen pääsi helposti. Haapalainen painoi Mannilan ulos ihanteelliselta ajolinjalta ja myös minulle jäi paikka työntää sisäreunasta hänen rinnalleen. Mannila kuitenkin yritti viime hetkellä palata vielä linjalle, mutta ei huomannut että olin jo ehtinyt lähes kokonaan hänen vierelleen. Autot osuivat yhteen kevyesti, mistä Mannila oli kovin tuohtunut. Tilanne oli kuitenkin aivan normaali ohitustilanne, jollaisia aina tapahtuu. Ennen kaikkea kapealla katuradalla. No, kilpailu kuitenkin jatkui ja vauhti oli kohdallaan. Saavutimme toisen Ferrarin, jonka ratissa Esa Schroderius oli. Haapalainen pääsi ohi suht helposti mutta meidän tehot eivät paremmin kulkevan 360 GTR:n ohittamiseen riittäneet. Päätimme tehdä tässä välissä varikkokäynnin, jotta aikaa ei tuhlaantuisi liikaa hänen perässään. Kun kaikki varikkokäynnit oli tehty, olin noussut kolmanneksi aivan Lappalaisen kantaan ja kilpailua johtanut Eskelinenkin oli vain 2:n sekunnin päässä. Kaikki näytti tosi hyvältä, olin nopein auto radalla ja aikaa kärkeen nousemiseksi oli aivan tarpeeksi. Sitten, aivan yhtäkkiä ilman varoitusta juuri ohitettuani varikkoportin vasen eturengas räjähti ja kilpailu oli siinä. Hieno kilpailu, en ole pitkään aikaan nauttinut niin paljon ajamisesta kuin sunnuntaina Seinäjoella.

Botniaring, Lauantai

Jurvaan lähdettiin mielenkiintoisista asetelmista. Toisaalta olin toiveikas, että auton kilpailukyky oli selvästi parantunut ja toisaalta pelkäsin, että normaalille radalle paluu voisi olla vaikeaa kuten aikaisemminkin kauden aikana. No, niinhän siinä kävi, että varsin nopeasti saatiin huomata vanhojen ongelmien olemassaolo, kun tultiin radalle. Rengas ei tuntunut kestävän, eikä pito pitkissä kaarteissa ollut samaa luokkaa kuin oikeissa GT3-autoissa. Selkeä kahden sekunnin ero kärkeen oli jälleen aika-ajon jälkeen tosiasia. Päivän inhottavuutta lisäsi vielä se, että katsastuspäällikkö ehdotti kilpailunjohtajalle tulokseni hylkäämistä vaikka asian piti olla varsin selvä. Asiasta oli jopa AKK:lta tullut sähköposti. Kilpailunjohtaja oli kuitenkin sen verran ammattitaitoinen, että hylkäsi tuon ehdotuksen melkein suoralta kädeltä ja tulokset jäivät voimaan. Uskoin kuitenkin mahdollisuuksiini itse kilpailussa, olinhan usein ollut vahvempi kilpailussa kuin aika-ajossa. Jälleen kerran kilpailu lauantaina lähti hyvin käyntiin ja varikkokäynnin jälkeen huomasin olevani toinen. Nopeasti tämän jälkeen kuitenkin renkaat sulivat alle ja vaikeudet kasaantuivat peiliin sinihopean muodossa. Lappalainen Porschella perässään Hietamäki Lamborghinillä sekä hänen takanaan Basti Lindholm Viperilla hyökkäsivät joka puolelta ohitusyrityksiin. Lopulta Lappalainen onnistui ohittamaan minut, mutta muut pystyin pitämään takana lipulle asti. Päivä oli vaikea mutta kolmas sija oli hyvä palkinto kuljettajalle sekä muulle teamille kovasta ja hikisestä päivästä.

Sunnuntai

Muutimme auton alustaa lauantaista ja se tuntui sunnuntain warm-upissa hyvältä. Päätimme jättää alustan uusille säädöille. Meillä oli myös toinen hyvä jokeri taskussa, olimme nimittäin säästäneet yhden täysin uuden rengassarjan sunnuntaille ja uskoin, että näillä avuilla olisimme varsin kilpailukykyisiä itse kilpailussa. Lähtö meni loistavasti ja pystyin helposti pitämään neljännen sijan, josta lähdinkin. Auto tuntui erittäin hyvältä uudella alustalla sekä rengassarjalla. Seurasin Ylitalon GT3-Porschea helposti ja ajattelin lähteä muutaman kierroksen jälkeen ohitusyritykseen, koska vauhti tosiaan tuntui hyvältä ja auto helpolta ajaa. Toisella kierroksella auton tietokone hälytti jarruongelmista ja ABS-tunnistimen rikkoutuminen lopetti hyvin alkaneen kilpailun jo heti alkuun. Sääli, olisimme olleet jälleen tosi kilpailukykyisiä. Kauden edetessä Ferrari Challenge F430, joskin selvästi hitaampi auto kuin GT3-autot ja jopa Cup Porschet, on osoittautunut kuitenkin käsissämme kilpailukykyiseksi jopa yli odotuksiemme.

Ahvenisto

Seuraavaksi mennään jälleen takaisin Ahvenistolle, josta odotan hyvää tulosta vaikkei auton vauhti ei niin ratkaisevasti olekaan parantunut keväästä. Auto on joka tapauksessa nopeampi kuin keväällä ja pidän Ahveniston radasta todella paljon. Syyskuussa sitten nähdään olenko oikeassa. Neuvottelimme Ahvenistolle uudesta Audin R8 GT3-autosta mutta Rosberg-teamin kilpailukalenteri ei antanut siihen tällä kertaa vielä mahdollisuutta. Mutta voi olla että sellainen vielä nähdään radalla Suomessakin.

Lue lisää »

25.06.2009 | Valmistautuminen Pärnun ja kauden kolmanteen viikonloppuun alkaa Torstain testeillä

Kausi 2009 on ollut varsin erilainen siihen verrattuna mihin olemme teamin kanssa viimeisen 5 vuoden aikana tottuneet, eli olemme käytännössä ajaneet voitosta voittoon aika helposti. Nyt valintamme oli tietoisesti se, että olemme selvästi hitain auto teknisesti radalla ja sarjassa mutta pystymme äärimmilleen venymällä ajamaan sijoista 3-5 tälläkin kalustolla. Ferrari 430 Challenge on autona noin 1,2 sek/ km hitaampi kuin GT 3 autot sekä noin 0,9 sek/km hitaampi kuin Porsche cup auto jollaista mm Petri Lappalainen ajaa sarjassa. Tätä taustaa vasten sekä sijoitukset, että ajamamme ajat ovat olleet suorastaan loistavia. Olemme noin 2 sek hitaampia aika-ajossa ja 1-1.5 sek kilpailussa kuin kärki näillä meidän 3 km radoilla. Teknisesti eron pitäisi siis olla luokkaa 3.5-4 sekuntia.

Renkaat

Nordig GT luokassa sallitut renkaat täytyy olla Michelin merkkiset ja tasalaatuiset kaikille. Tämä toi uudet haasteet myös meille sekä Michelinille jolla ei ollut oikeaa rengasta valmiina Ferrarin 430 Challenge autoon missä käytetään poikkeuksellisesti 19” rengasta. Ensimmäinen versio Ahvenistolla ei ollut paras mahdollinen vaan rengas kesti ainoastaan 4-5 kierrosta ja alkoi sulaa sen jälkeen alle. Kilpailu oli vaikea, kun 85% sen pituudesta piti liukastella läpi varsin vaikeasti hallittavalla autolla. Toisaalta, seuraava versio Alastarolla oli jo jos ei nyt loistava niin ainakin paljon, paljon parempi ja nopeampi, kuin tuo versio 1. Pärnuun mennään samalla renkaalla kuin Alastarolle mutta Seinäjoella pitäisi olla käytössä myös versio 3. mikä varmasti tulee olemaan sitten se viimeinen ja myöhemmin käytettävä rengastyyppi f 340 ssä.

Pärnu

Torstaina siis aloitamme testit Pärnun radalla ja päätämme millaisella alustalla lähdemme Perjantaina radalle. Siitä askel kerrallaan teknisesti eteenpäin auton käyttäytymistä ja kelloa seuraten kohti Lauantain aika-ajoa. Keli näyttäisi olevan hyvä ja lämmin, joten se puoltaa kovempaa ratkaisua alustan kanssa. Toisaalta meillä ei ole aikaisempaa kokemusta tästä radasta, joten se saattaa muuttaa ratkaisujamme vielä kokeilun jälkeen. Odotan suunnilleen samankaltaista viikonloppua, kuin Alastaro oli. Onnistuaksemme tarvitsemme itseltä 110% kilpailun sekä muutaman epäonnistumisen kilpakumppanien puolelta.

Palataan Pärnun jälkeen jälleen asiaan ja katsotaan miten kilpailu siellä meni ja miten valmistaudutaan tulevaan Seinäjoen kilpailuun.

Jari

Lue lisää »

Icons by: http://www.pinvoke.com/